Siinäpä otsikossa kiteytyy meidän puuhailut viimeviikoilta. Itse olen ollut kipeänä, joten on vähän vähemmälti pystynyt koirien kanssa puuhailemaan. Mokomat poskiontelot, aina ne tulehtuu ja pitkittää sairastelua. Ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut jotenkin voimaton olo tämän takia, onneksi on antibiootit. Vida on kaivanut hullunlailla takapihalla lumikuoppiaan ja Nana on ihmetellyt vieressä. Ja tuota lunta kun nyt on, niin kyllähän siihen saa kuoppia kaivaa. Meidän kohdalta on katoltakin tullut lumet jo alas, joten ei tarvitse pelätä, että koirat jäisivät lumimassojen alle. Sen verran pitää vahtia, kun on naapurin ja meidän välinen aitakin jo jäänyt lumen alle, ettei koirat mene tutkiskelemaan(lue:tekemään jätöksiään)naapurin pihalle. Nanasta pitää sanoa sen verran, että nyt ymmärrän hyvin kun ihmiset puhuu ahneista koirista. Nana on ahne. Yksi ilta kun oli saanut iltaruuan niin jäi huutamaan kuppinsa viereen, ihan kuin olisi jäänyt suurempikin nälkä. Kaverini oli juuri tuolloin kylässä ja sanoi että olisi pitänyt ottaa aikaa, kun tuo syö. Ei olisi edes kerennyt kelloaan vilkaista kun kupin pohja kiilteli tyhjyyttään. Kovaa vauhtia Nana on kyllä kasvanut. Rokotuksen otossa punnittiin niin painoa oli tullut 6,6kg. Hurjaa, kohta se on jo iso tyttö.

Tässä vielä kuvakooste erään päivän lumitöistä

P2270152.JPG

siskon kimppuun on kiva hyökkiä!

 

P2270154.JPG

Nana, lumikinosten prinsessa

 

P2270160.JPG

Ihanat karvaturret

 

P2270187.JPG

Nana ihmettelee Vidan kaivuupuuhia (huomaa ihanat lumipaakut jaloissa....)

 

P2270167.JPG

kuka kuvassa?