Melkein yksi viikko takana ihanan pienen Nana-tytön kanssa. Täytyy sanoa, että tämä tomera pikkuinen on ollut enemmän kuin odotettiin. Voiko noin ihanaa olla? Ja sitten ettei Vida jää kakkoseksi, niin täytyy sanoa, että Vidakin on ollut aivan loistava tätä tepastelijaa kohtaan. Miten arvioinkaan oman koirani niin väärin, että luulin todellakin, että menee pitkään ennenkuin Vida hyväksyy Nanan? No, en ole koskaan ollutkaan hyvä veikkaaja.... Viikko on vierähtänyt uusiin paikkoihin tutustuessa ja totutellessa. Tai no, eipä missään oikein ole ollut mitään totuttelemista, kun kaikkiin asioihin suhtaudutaan todella lunkisti. Kaikki ihmiset ja koirat tuntuvat olevan kavereita. Kotonahan meillä alkaa painimatsit aina aamulla kello seitsämän (ihme että Vida jaksaa nousta niin aikaisin). Murinaa, haukkua, outoa kurnutusta ja kaikkea muuta alkaa kuulua olohuoneesta, yritä siinä sitten nukkua. Tässä kuva meidän hurjasta raatelijasta selättämässä antilooppileijonaseepraa.