Tänään olimme totuttuun tapaan lenkillä uimapaikan läheisyydessä, kun maassa oli kepin näköinen pieni liero. SE OLI KÄÄRME! Pyysin Vidan nopeasti luokseni ja nappasin syliini. Sydän jyskytti tuhatta ja sataa, kun ajattelen mitä olisi voinut käydä. Uimapaikalta on kuitenkin n.10min lähimmälle lekurille, joten olisi voinut käydä huonosti. Lisäksi olimme kaukana autosta joten siihenkin olisi tuhraantunut aikaa, jos kyy olisi purrut. No ei onneksi purrut, mutta mielikuvitus alkaa heti laukkaamaan, joten loppulenkin pidin Vidan kiinni ja tarkkailin maata herkeämättä, sydämen edelleen pamppailtaessa. Toivottavasti ei törmätä enää toiste sen kaverin kanssa.