No niin, nyt vihdoin kiireiltäni(lue:laiskuuttani ja netin jumituksesta johtuen) kerkiää päivittämään tapahtumia. Paljon on jo viime kerrasta kerennyt sattua ja tapahtua. Kun tulimme risteilemästä viime sunnuntaina, päästin Vidan ensitöiksi pihalle ja siellä neiti hullun lailla alkoi kaivaa jäätynyttä lumikinosta. Kynsi muljahti ja verta tuli. Mentiin sisälle kun ei koira silti malttanut olla kaivamatta, vaikka lumi värjäytyi jo punaiseksi....Nolostunut
Tiistaina aglityssä tehtiin jo pitkää rataa, jossa kylläkin oli vain esteitä ja putkia, mutta kuitenkin. Vidan vauhti oli päätähuimaavaa, kirjaimellisesti. En meinannut pysyä mukana sitten alkuunkaan. Onneksi ohjaajamme Tarja on hyvin selkokielinen ja neuvoo vaikeissa tilanteissa tosi hyvin. Keppejä mentiin ja ne alkaa mennä jo tosi hyvin. Vida on niin fiksu että mikäpä tuolta typykältä ei sujuisiPusu
Tänään oli sitten jäähyväisTOKO. Oli kyllä haikea fiilis. Taija oli järkännyt meille "kisat" ja teimme kaikki vuorollamme ALO-luokan liikkeet. Kyllä siinä alkoi ihan jännittää kun kaikki seurasivat menoamme ja ehkä vähän häiritsin Vidan toimia omalla häsläykselläni. Mutta kokonaisuutena meillä meni hyvin! Nyt sitten päästään tokoilemaan vasta kesällä. Kamera on nyt ollut hukkuneena jonnekkin jo jonkin aikaa, joten kuvia ei saa napsittua. Ihanaa kun tulee viikonloppu, meinataan mennä metsään piiiiiiitkälle lenkille, mikäli ilmat jatkuvat yhtä upeina.