Viikonloppu oli toimintaa täynnä. Lauantaina pomoni tuli tyttärensä kanssa meille ja pelailimme pelejä, sekä saunoimme. Vida oli innokkaasti menossa mukana ja olisi seurannut meitä saunaan asti jos se olisi sallittu. Sunnuntaina menimme käymään moikkaamassa työkaverini ihanaa pientä Rölli-pentua, tai no ei Rölli enää pieni ole; 20-kiloa elämäniloa! Vida ei sinänsä leiki Röllin kanssa, enemmänkin komentaa. Työkaverini luona käynti on muutenkin hyväksi Vidalle, kun siellä asustaa kaksi pientä riehakasta lasta. Siellä on pakko oppia väistelemään lapsien nopeita liikkeitä. Maanantaina kävimme aamulla koirakentällä ja siellä törmäsimme isoon saksanpaimenkoiran ja kaukasianpaimenkoiran sekoitukseen Ronjaan. Voi sitä painin määrää! Koirilla oli todella hauskaa ja kentällä harvoin kukaan ehdottaa koirien leikkiä, kun paikka on tarkoitettu koulutukseen, niin sitä harvemmin kehtaa mennä keskeyttämään toisen koulutustilaisuutta ja kysyä "voisiko koirat leikkiä?"  

No sitten tulikin jo tiistai. Päivä jota olimme odottaneet. Ensimmäinen agilitypäivä!!! Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä jäi hyvä mieli! Ohjaajamme Tuija oli todella mukava. Meitä oli vain kaksi koirakkoa, joten saimme paljon aikaa tutustua uusiin juttuihin. Ensimmäiseksi otimme pari hyppyä. Ne menivät hienosti, koska tokossa ollaan hyppyä harjoiteltukkin. Sitten oli pussin vuoro, sitä vähän jänskätin että miten se menee, mutta ei aikaakaan kun pussi- ja putkipelko oli ohitettu ja namit vei voiton. Pääsiin jo kuivaharjoittelemaan keppejä ja ensikerralla jatketaan niistä koiran kanssa. Vida pääsi jo ohjaaja-Tuijan kanssa näyttämään miten kepit mennään ja näytti ihan kuin Vida olisi pujotellut jo useamman kerran, niin hienosti neiti seurasi nameja Tuijan kädessä. Ei malta odottaa, oli se niin kivaa! Kuvia agilityradalta yritetään saada, kunhan joku saataisi kameran kanssa kentän reunalle pyörimään!