Ensimmäiset juoksut ovat takana päin ja mieli alkaa jo vähän piristyä. Pennusta alkaa kuoriutua kaunis nuorikko. Melkein kolme viikkoa kestäneet juoksut saivat Vidan hieman apeaksi, mutta nyt meno alkaa muuttua jo pirteämpään suuntaan! Ehkä siihen syynä voi olla se pupu johon törmäsimme metsälenkillä ja sitä lähdettiin iloisesti metsästämään kunnes huomattiin että mamma ei tulekkaan perässä, sitten oli aika kääntyä takaisin. Sää on ollut suopea. Sateisen ja kostean talven jälkeen nämä ihanat aurinkoiset ja kuivat päivät ovat luksusta koiran kanssa. Metsässä ollessa tietenkin likaantuu pahasti, varsinkin kun kaikki vesikuopat sun muut ovat niin ihania:) Mutta onneksi vesikoiramme ei tykkää pahaa suihkussa käymisestä!
Aloitetaan tästä nyt Vidan kertomus, vaikka nuoren neidon elämässä on kerennyt jo paljon sattua ja tapahtua! Mikäpä muukaan päivä olisi parempi aloittaa, kuin Vidan kymmenkuukautis synttärit:)
omalla sohvalla arvon tuntevasti...;)
Kommentit