Johan nyt on ollut melskettä! Koko viikko viipotettu menemään siellä sun täällä. Pakolliset maininnat on maanatain ja tiistain treeneistä. Vida on kyllä aivan mahtava agilitykoira. Se lukee mun kroppaa niin tarkasti, että pienikin yläkropan muutos kääntää sitä todella helposti. Vielä kun itse tajuaisi miten kroppaa kääntelee! Ehkä se siitä. Keskiviikkona oli uintia vesikoiraporukassa aptuksessa. Taas oli polskuttelu hauskaa. Laitan tänne videon uinneista, jahka saan videot siirettyä koneelle! No mutta lauantaina oltiin aamulla Vantaalla asti pentupaineissa. Portugalinvesikoira Jedin omistaja vinkkasi meille tuosta kivasta ideasta. Jedi ja Nana pistivätkin oikein kunnon painit pystyyn ja ääntä lähti! Sieltä kun kotiuduttiin, niin jopa oli naatti pikkuviipottaja. Vida ei voinut ymmärtää miksi Nana ei halua leikkiä, vaan nukkuu mokoma! No jotain tekemistä oli isommallekkin keksittävä, joten lähdimme Vidan kanssa hiihtämään. Ja kovaa mentiin. Tämä oli siis Vidan ensimmäinen hiihtokeikka ja hyvin tajusi vetohomman. Mennään kyllä toistekin, kun tuota lunta nyt kerran on ja olipa Vidakin hiihtolenkin jälkeen aivan naatti! Nyt on tytöt painien pyrteissä jälleen kerran. Mainioita veijaireita kyllä ovat!

Tässä Jedin ihmisen kamerasta pari kuvaa vesiäispentujen tapaamisesta! (Suuri kiitos Taru!)

tutustumista...

....vaanimista...

....juoksemista....

....ja painimista!

Melkein yksi viikko takana ihanan pienen Nana-tytön kanssa. Täytyy sanoa, että tämä tomera pikkuinen on ollut enemmän kuin odotettiin. Voiko noin ihanaa olla? Ja sitten ettei Vida jää kakkoseksi, niin täytyy sanoa, että Vidakin on ollut aivan loistava tätä tepastelijaa kohtaan. Miten arvioinkaan oman koirani niin väärin, että luulin todellakin, että menee pitkään ennenkuin Vida hyväksyy Nanan? No, en ole koskaan ollutkaan hyvä veikkaaja.... Viikko on vierähtänyt uusiin paikkoihin tutustuessa ja totutellessa. Tai no, eipä missään oikein ole ollut mitään totuttelemista, kun kaikkiin asioihin suhtaudutaan todella lunkisti. Kaikki ihmiset ja koirat tuntuvat olevan kavereita. Kotonahan meillä alkaa painimatsit aina aamulla kello seitsämän (ihme että Vida jaksaa nousta niin aikaisin). Murinaa, haukkua, outoa kurnutusta ja kaikkea muuta alkaa kuulua olohuoneesta, yritä siinä sitten nukkua. Tässä kuva meidän hurjasta raatelijasta selättämässä antilooppileijonaseepraa.

Nyt on sitten meillä edetty siihen, että pentu ei olekaan hirveä, vaan sitähän noi töniä ja tuuppia ja voipa sen kanssa jopa vähän leikkiäkin! Ihmeen vähän aikaa siihen meni, luulin että Vida olisi vähintään sen kaksi viikkoa naama norsunv****a pennusta johtuen. Vida jopa leikkii yllättävän nätisti, vaikka olenkin joutunut pari kertaa sanomaan, kun Nana on mennyt nukkumaan ja Vida olisi vielä halunnut leikkiä! Mahtavaa!! Nana on nyt päässyt paljon mukaani kaikkialle. Tosi rohkea ja rauhallinen tää typy kyllä on. Hallilla käytiin keskiviikkona ja perjantaina. Kylmät ilmat ovat nyt olleet vaan miinuspuolena. Vidan kanssa ollaan oltu paljon pihalla, mutta pientä ei kauaa viitsi pitää. Toivon todella että pakkaset alkais hellittää.

Tämä kuva on kännykästä, joten se on ala-arvoisen huono, mutta oli pakko ikuistaa se miten lunkisti Nana otti treenit isossa melua täynnä olevassa hallissa.

Tässä vielä ensimmäisistä painitreeneistä pientä videopätkää:

Viedyt videot

Tätä mieltä Vida on uudesta tulokkaasta:

PLAAAAAAH!!!

Tässä syitä mitkä ovat saaneet aikaan mielipiteeni: Kakara on vienyt todella paljon huomiota pois minusta, mikä on todella törkeää. Lisäksi se kuvittelee voivansa pusutella minua, vaikkei todellakaan voi! Käväisipä tuossa minun ruokakupillakin kun yritin syödä, ei tule enää toiste kyllä! Eilen se oli meidän mukana treenihallilla ja huusi mokoma häkissä, että meinasi hermot mennä. Sitten se nukahti sinne häkkiin ja saimme mamman kanssa treenata rauhassa. Pakko kai tässä on sopeutua tilanteeseen, kun mamma on vissiin ihan tosissaan sen suhteen, että tuo on meille jäämässä pysyvästi.

Tässä vielä loppuun kuva kammotuksesta

Saanen esitellä perheemme uuden espanjalaisvahvistuksen Concurrido Vainilla alias Nana!

Nana haettiin 19.1 Sannan ja Raimon luota Halkialta. Pentuja oli yhteensä seitsämän. Vidan mielestä uusi tulokas ei ole ollenkaan kiva juttu, vaikka välillä näyttääkin että tekisi mieli mennä tekemään lähempää tuttavuutta. Nana vaikuttaa kaikinpuolin ihanalta pennulta. Matka uuteen kotiin meni nukkuessa ja uudessa kodissa hetken tutkittuaan alkoi leikkiä jo Vidan leluilla. Teen Nanasta oman infoboxin kunhan kerkiää. Tässä vielä pari kuvaa veijarista

Vilkas neitomme liikkui niin että joka kuvasta jäi pää pois

nappulat maistuivat hetki kotiin tulon jälkeen